Eli ulkomaan toppijaksolle Englantiin lähti Kristiina, tänä keväänä päättävä merkonomi ja ylioppilas (wohou!). Viikko takana, kolme edessä. Työskentelen siis Punaisella Ristillä Plymouthissa. Liikkeessä myydään ihmisten lahjoittamia ja tuomia vaatteita.
Viikko on ollut ihan ok tähän mennessä. Pitkät kahdeksan tunnin työpäivät tuntuu tottumattomalle aika pitkiltä, ja päivän päätteeksi energiaa on enää aika vähään. Mun päätoimiset hommat on alakerrassa liikkeen puolella. Pistän roikkuvia henkareita takaisin paikoilleen ja siistin vaaterekkejä. Kaksi viikkoa vanhat vaatteet lähtee toiseen liikkeeseen, eli joka viikko tehdään tarkistusta sen suhteen. Sitten niiden tilalle laitetaan uusia vaatteita. Yleensäkin jos rekit alkavat tyhejntyä, haetaan takahuoneesta lisää tavaraa esille. Tänään pääsin myös yläkertaan laittamaan vaatteisiin tageja ja lajittelemaan muihin liikkeisiin meneviä, roskiin meneviä ja kierrätykseen meneviä. Yläkerran työtahti on huomattavasti hektisempää kuin alakerrassa.
Liike on muutenkin tiettyinä tunteina kiireinen ja välillä myös tupaten täynnä. Päivän mittaan asiakkaita riittää tasaiseen tahtiin.
Työntekijät vaihtuu päivän aikana nopeasti, koska lähes kaikki ovat vapaaehtoisia, eikä heidän työpäivänsä kestä montaakaan tuntia. Kuitenkin koko aika paikalla on suurinpiirtein kymmenen ihmistä.
Kassalla oleminen on jäänyt toistaiseksi sivustaseuraamiseen, koska mulla on vähän hankaluuksia puntien kanssa. En automaattisesti tiedä mikä kolikko on minkäkin arvoinen.
Todella omituista on englantilaisten tapa kysyä joka välissä 'Are you alright?', ja siihen kuuluu vastata kyllä, kaikesta huolimatta. Samoin myös korvaan särähtää tapa puhutella toisia (lue: kaikkia) esim. sweetheart, darling, my love, baby jne.
Eikä myöskään asiakkaan tullessa liikkeeseen automaattisesti tervehditä. Siitä tuli aluksi todella epäkohtelias olo, mutta siihenkin alkaa jo tottumaan.
En tiedä yleisesti englantilaisista, mutta ainakin tuolla liikkeessä kaikilla työmoraali on huomattavasti korkeampi kuin suomalaisissa kaupoissa. Eli töitä saa tosiaankin tehdä.
Uudessa ympäristössä toimiminen vie todella paljon energiaa. En yhtään ihmettele, että työpäivän päätteeksi väsyttää. Top-sopimuksessa on työpäivän pituus 7,5 tuntia, joten enempää ei tarvitse tehdä. Käytkö työpäivän aikana lounaalla jossain lähiravintolassa tai kahvilassa? Kunnon ruokatauko antaa energiaa loppupäivään.
VastaaPoistaKauppa vaikuttaa suositulta. Ovatko myytävät vaatteet mielestäsi ok? Löytyykö sieltä laadukasta vintage vaatetta?
Englantilaiset käyttävät vähän erikoisia puhuttelusanoja kuten "my love". Ensiksi ne tuntuu liian tuttavallisista, mutta toisaalta luovat mukavan, ystävällisen ilmapiirin.
Miten majapaikassa sujuu? Onko tarjottu ruoka ok ja onko öisin rauhallista?