6.5. / Day 11

Ollaan toista viikkoa täällä nyt, ja selkeästi huomaa miten paljon helpommalta asioiden hoitaminen ja tekeminen tuntuu. 

Täällä talossa on tällä hetkellä minun ja huonekaverini lisäksi espanjalainen tyttö. Kaksi muuta lähti kotiin viime viikonloppuna, mutta ensi viikolla on ilmeisesti tulossa lisää uusia opiskelijoita. Tullaan tosi hyvin toimeen toisen asukkaan kanssa, ja meillä on aamupaloilla ja päivällisillä hauskoja juttutuokioita, mutta muuten toistaiseksi ei olla oltu sen enempää tekemisissä.
Puoli kahdeksan aikaan on aamuisin aamupala, maissihiutaleita ja toasteja, sekä teetä. Aamupala on oikein ok, saadaan syödä toasteja sen verran kun haluamme, ettei jää nälkä.
Iltapäivästä yhden aikaan minulla on puolen tunnin ruokatauko, joten en kovinkaan kauas kerkeä lähteä ruokailemaan. Aluksi minulla oli tunnin tauko, mutta pyysin saada sen puolentuntiin, jotta pääsen lähtemään töistä jo puoli viideltä. Nyt olen käynyt Starbucksissa, koska se on ihan kulman takana ja siellä on langaton verkkoyhteys (must!!). Suureksi iloksi ja yllätykseksi saan viisi puntaa joka päivä ruokaan. Se riittää hyvin kattamaan pienen iltapäiväpurtavan.
Aina kuuden aikaan meillä on päivällinen. Ruoka on todella hyvää, ja ennenkaikkea terveellistä.  Meillä on monesti perunoita jonkun kastikkeen kanssa, tai sitten kanaa ja pastaa tms. Ja aina on salaattia, sekä jälkiruoka(!!). Meidän hosti sanoi, että monissakaan perheissä ei yleensä tarjota jälkiruokia, ja ymmärtäähän sen, koska se tarkoittaa vähemmän tuloja meidän majoittamisesta.
Mutta siis, jälkiruokana meillä on ollut vanukasta, kiisseliä tai hedelmiä jogurtin kanssa.
Eli erittäin tyytyväisiä ollaan meidän hostin tekemiin ruokiin. 

Työyhteisöön on edelleen hieman hankaluuksia sopeutua. En osaa olla kovinkaan oma-aloitteinen puhumisen suhteen, mikä on huono juttu, mutta koitan jatkuvasti parantaa. Kuuntelen kyllä mielenkiinnolla työkavereitten juttuja, eikä ymmärtämisessä ole mitään ongelmaa. Monet työkaverit on tosi mukavia ja lämminhenkisiä, mutta sitten on taas joitain joiden kanssa ei tule niin kovin paljon oltua edes tekemisissä. Tuntuu, että siellä on joka viikko uusia ihmisiä joihin tutustua. Toisaalta se on ihan mielenkiintoista ja hauskaa, mutta sitten toisaalta taas ei kerkeä luomaan sen ihmeellisempiä suhteita, kun nähdään kerran viikossa tai jopa kerran kahdessa viikossa. Minulle ei myöskään juuri opeteta mitään, seuraan vain sivusta ja koitan tehdä samalla tavalla. 

Vaatteet ja tuotteet on siistejä ja paljon löytyy myös ihan merkkivaatteita. Kaikki tuotteet maksaa enintään 1.99 puntaa.
Eilen pääsin myös kassalle. Se on yllättävän hankalaa, kun tuntuu, että puhuessa menee kieli solmuun ja pelkää, että kuulostaa töykeältä, jos unohtaa sanoa jossakin välissä 'thank you', tai 'please'.
Kaikesta huolimatta se on sujunut ihan mukavasti. Sovittiin, että puolet päivästä olen alhaalla asiakkaiden kanssa ja tauon jälkeen ylhäällä lajittelemassa ja hintalaputtamassa vaatteita. Tunnit kuluu paljon nopeammin, kun on vähän vaihtelua.

Ranteeni kipeytyi suunnilleen viikko sitten, mutta sinnittelin eiliseen asti ilman lääkäriä. Päätin kuitenkin lopulta käydä paikallisen sairaalan päivystyksessä. Se on ilmeisesti kaikista nopein ja helpoin tapa päästä lääkäriin, koska varaamalla ajan siinä menee jopa viikko ennenkuin pääsee vastaanotolle. Jännitti hirveästi mennä yksin sinne, mutta pärjäsin hyvin. Unohdin myös Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin kotiin ja jännitin miten kaikki maksaminen ja vakuutukset hoituu. Sain rannetuen ja käynnin kuitenkin veloituksetta. Ohjeistettiin ottamaan myös särkylääkettä jos tarvitsee. 

Alustava suunnitelmana on lähetä ensiviikonloppuna käymään Cornwallissa. Siitä lähempänä lisää.